Koto on japanilainen kanteleen kaltainen kielisoitin, joka valmistetaan keisaripuusta. Kieliä kotossa on 13 tai 17, joista jälkimmäinen on matalaäänisempi ”bassokoto”.

Koto yllätti minut samankaltaisuudellaan ja erilaisuudellaan suomalaisen kanteleen kanssa. Kotossa puolisävelaskeleet erilaisine voinkuineen saadaan painamalla kieliä kielisillan toiselta puolelta. Kielisillat eivät ole kiinteitä, vaan niitä liikuttelemalla koto viritetään ja viritystä voidaan muuttaa myös kesken kappaleen. Kanteleessa kromaattisuus tapahtuu yksittäisin vivuin tai kuten konserttikanteleessa sävelvaihtokoneistolla.

Kotoa soitetaan norsunluisilla sormiplektroilla, joita pidetään oikean käden peukalossa, etusormessa ja keskisormessa. Tyypillisiin aktiivisessa käytössä oleviin soittotekniikoihin kuuluu mm. erilaiset glissandot ja heleet, kielien pyyhkäisyt, vongut ja huiluäänet.

Kotoa soitetaan soittotelineestä tuolilla istuen, tai lattialta, jolloin koton soittopäässä voidaan tarvittaessa käyttää pientä koroketta.

 

Kotomusiikkia on kirjoitetaan perinteisellä japanilaisella tavalla, eli nuottikirjoitus koostuu numerokanjeista sekä erilaisista kielien painelumerkeistä. Nuottia luetaan ylhäältä alas, oikealta vasemmalle.